Havainnonti- ja päätöksentekomateriaalin johdanto

Oppilaan tärkein havainnointiväline on näköaisti. Näköaisti kerää eniten kehon ulkopuolista informaatiota. Muita aisteja ovat kuulo-, asento- ja liike-, tasapaino-, tunto- sekä haju- että makuaisti. Aistien tuomaa informaatiota käytetään toimintojen ohjaamiseen ja kontrollointiin. Havaintomotoristen taitojen avulla oppilas kehittää oman kehon hahmottamista suhteessa ympäröivään tilaan, aikaan ja voimaan. Taitojen opettelu, leikkiminen ja pelaaminen on jatkuvaa ympäristön havainnointia, ajatustoimintaa ja niihin perustuvaa ratkaisun tekoa. Havaintomotorisen harjoittelun tavoitteena on virittää aivot leikkimään tai pelaamaan nopeasti ja älykkäästi. Havainnointia ja päätöksentekoa voidaan harjoitella yksilötasolla, pareittain, geometrisissä muodoissa ja erikokoisissa oppilasryhmissä vaihtelevissa oppimisympäristöissä monipuolisin sisällöin.

Liikunnanopetuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena alakoulusta yläkouluun asti on harjaannuttaa oppilaan havaintomotorisia taitoja. Oppilaan tulisi pystyä havainnoimaan itseään ja ympäristöään aistien avulla ja tekemään erilaisissa liikuntatilanteissa tarkoituksenmukaisia ratkaisua. Liikunnan opetukseen tulisi valita havainto- ja ratkaisuntekotaitoja ja niiden soveltamista kehittäviä turvallisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaleikkejä ja pallopelejä. (POPS 2014, T2, S1.) PE-Center verkkopalvelussa havainnoinnin opetus on jaettu opetussuunnitelman mukaan 1.-2., 3.-6. ja 7.-9. -luokille suunnattuihin tuntisuunnitelmiin. Tuntisuunnitelmien tarkoituksena on antaa esimerkki havainnoinnin opettamisesta eri luokka-asteilla sekä tuoda esiin havainnoinnin opettamisen mahdollisuuksia eri aihepiireissä, kuten eri pallopeleissä.

Opettajan tulee huomioida harjoitteiden valinnassa oppilaiden ikä ja taitotaso. Liian vaativat havainnointiharjoitteet voivat, etenkin pienillä lapsilla, johtaa törmäyksiin, jos aistiärsykkeitä on liikaa, eikä oppilailla jää mahdollisuuksia seurata riittävästi ympäristöään. Toisaalta oppilaiden havaintomotorisia taitoja on hyvä sopivasti haastaa, jotta kehitystä tapahtuu.

Opetuksen eteneminen PE-Centerissä

PE-Centerin havainnointimateriaali koostuu kolmesta 1.-2. -luokan oppitunnista, kolmesta 3.-6. -luokan ja kuudesta 7.-9. luokan oppitunnista. 1.-2. luokan tunnit ovat pituudeltaan 45 minuutin mittaisia, 3.-6. ja 7.-9. -luokan tunnit ovat pituudeltaan 90 minuuttia. Alakoulun 1.-2. -luokkien tunneilla havainnointiharjoittelu suoritetaan omaa kehoa hyödyntäen ja opetuksessa ei juurikaan käytetä välineitä. Kyseisten vuosiluokkien tavoitteena onkin opetella hankkimaan tietoa omasta kehosta ja ympäristöstä aistien avulla sekä opetella ohjaamaan ja kontrolloimaan kehoa. Motorisista perustaidoista painotetaan liikkumis- ja tasapainotaitoja. Välineinä tavoitteiden saavuttamiseksi käytetään helppoja ja hauskoja leikkejä, joissa oppilaat joutuvat käyttämään kehoaan eri tavoilla.

3.-6. -luokilla havainnointiharjoitteluun otetaan väline mukaan. Koska väline tuo työskentelyyn lisähaastetta, harjoittelu aloitetaan helpoilla harjoitteilla, kuten “Curling-peli hernepusseilla ja keilaus voimistelupalloilla” ja “Mailankäsittelytehtävät mailapeleissä yksin ja parin kanssa”, joissa oppilaat pääsevät tutustumaan välineisiin. Samalla oppilaat harjaannuttavat avaruudellista hahmottamista ja kohteen tarkkanäköä, kun he joutuvat, esimerkiksi Curlingissa hahmottamaan heittopaikan ja kohdepesän välistä etäisyyttä, sopivaa heittovoimaa ja -suuntaa sekä kohdistamaan katseensa siihen paikkaan, mihin haluavat hernepussinsa päätyvän. 3.-6. -luokilla oppilas oppii tekemään aistiärsykkeen kautta tulevan tiedon avulla tarkoituksenmukaisia ratkaisuja leikeissä ja peleissä. 3.-6. -luokilla tarkoituksenmukaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan opettajan määräämiä ratkaisuja, jotka pitää tehdä, kun oppilas saa määrätyn aistiärsykkeen (näkö- ja kuuloaisti).

3.-6. luokkalaisilta oppilailta ei vielä edellytetä kykyä ratkaista peleissä ja leikeissä esiintyviä tilanteita omatoimisesti ja järkevästi. Opettaja pyrkii kuitenkin ohjaavilla kysymyksillä saamaan oppilaat vähitellen tekemään omia tarkoituksenmukaisia ratkaisuja peleissä ja leikeissä (päätöksentekotaito). Aisteista korostuu erityisesti näköaisti, koska näköaisti on tärkein havainnointiväline. 3. - 6. luokan tuntisuunnitelmissa harjoitellaan katseen ylläpitämistä, jolla tarkoitetaan sitä, että katsetta ei pidetä pelivälineessä tai alhaalla, vaan katseella pyritään havainnoimaan ympäristöä. Katseen ylläpitämisen avulla oppilas saa tietoa ympäristöstään näköaistin avulla ja pystyy toimimaan peleissä ja leikeissä tarkoituksenmukaisesti sekä turvallisesti, esimerkiksi välttämään törmäykset. 3.-6. -luokilla motorisista perustaidoista painotetaan välineenkäsittelytaitoja, mutta mukana on myös tasapaino- ja liikkumistaitoja kehittäviä harjoitteita. Tuntien aikana pyritään kehittämään oppilaiden silmä-käsi-koordinaatiota eli silmän ja käden yhteistyötä.

7.-9. -luokilla harjoitellaan nopeaa reagointia eri aistikanavien kautta tuleviin käskyihin, mutta pääpaino on edelleen näköaistin kautta saatavissa käskyissä. Yläkoulun tunneilla havainnointiharjoittelua toteutetaan pääasiassa peliympäristössä ja tavoitteena on opetella löytämään harjoitteesta tai pelistä näköaistin kautta tulevaa oleellista tietoa, mikä opettaa toimimaan pelissä järkevällä tavalla. Tällaista tietoa ovat esimerkiksi oman joukkueen vapaiden pelaajien löytäminen, pelaajien liikkeiden hahmottaminen kentällä, pelivälineen sijainti ja pelivälineen liike. Seitsemännellä luokalla pelitilanteisiin ei sisällytetä pelikuvioita, mutta kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla opetellaan liikkumista ja sijoittumista geometrisissa muodoissa sekä pitämään pelaajien väliset etäisyydet sopivina (spacing). Kahdeksannella luokalla pelikuviona on kolmio ja yhdeksännellä luokalla pelikuviona on neliö ja timantti.

Yläkoulun tunneilla pyritään haastamaan oppilaan pelikäsitystä ja taito-osaamista sovellettujen pienpelien avulla, joissa muutetaan pelivälineiden määrää, maalien määrää tai sijaintia ja muuttamalla pelisuuntia kesken pelin Tällä pyritään siihen, että oppilas oppisi tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja omatoimisesti pelitilanteissa eli ymmärtämään, mikä on järkevä ratkaisu eri tilanteissa. Kahdeksannella luokalla tavoitteena on, että oppilas saisi uusia toimintamalleja erilaisista pelitilanteista. Yhdeksännellä luokalla puolestaan pyritään peliympäristön kokonaisvaltaiseen havainnointiin aistitoimintojen avulla. Tunneilla ohjataan oppilaita myös äänenkäyttöön pelin aikana, minkä avulla voidaan helpottaa oman joukkueen pelaamista. Yläkoulun tunneilla korostetaan katseen pitämistä pois pelivälineestä, jotta oppilas voi havainnoida ympäristöä ja tehdä pelin tai harjoitteen kannalta järkeviä ratkaisuja myös pallollisena pelaajana. Tunneilla jatketaan pelialueen avaruudellisen hahmottamisen ja kohteen tarkkanäön opettelua. Motorisista perustaidoista painotetaan välineenkäsittelytaitojen harjoittelemista ja tunneilla pyritäänkin silmä-käsi- ja silmä-jalka-koordinaation kehittämiseen.

 

Taulukko havainnointimateriaalin tavoitteista vuosiluokilla 1.-2., 3.-6. ja 7.-9.

Tavoitteet
Alakoulu 1.-2. -luokat
  • Opetellaan hankkimaan tietoa omasta kehosta ja ympäristöstä aistien avulla.
  • Opetellaan ohjaamaan ja kontrolloimaan omaa kehoa turvallisesti yksinkertaisten, selkeiden ja hauskojen leikkien avulla.
  • Motoristen perustaitojen painopisteenä on liikkumis- ja tasapainotaidot.
Alakoulu 3.-6. -luokat
  • Opetellaan reagoimaan eri aistiärsykkeisiin opettajan määräämällä tavalla. Aisteista korostuu erityisesti näköaisti, koska näköaisti on tärkein havainnointiväline.
  • Opetellaan avaruudellista hahmottamista ja kohteen tarkkanäköä.
  • Motorisista perustaidoista pääpaino on välineenkäsittelytaidoissa, mutta mukana on myös tasapaino- ja liikkumistaitoja kehittäviä harjoitteita.
Yläkoulu 7.-9. -luokat
  • Harjoitellaan nopeaa reagointia eri aistikanavien kautta tuleviin käskyihin ja pääpaino on näköaistin kautta saatavissa käskyissä.
  • Opetellaan liikkumista sekä sijoittumista geometrisissa muodoissa ja opetellaan pitämään sopivat etäisyydet pelaajien välillä.
  • Oppilas harjoittelee tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja leikki-, harjoite- ja pelitilanteissa erilaisissa rooleissa ilman pelivälinettä ja pelivälineen kanssa.
  • Jatketaan avaruudellisen hahmottamisen ja kohteen tarkkanäön opettelua.
  • Kehitetään silmä-käsi-, silmä-jalka-koordinaatiota ja välineenkäsittelytaitoja.
  • Oppilas saa uusia toimintamalleja erilaisista pelitilanteista.

Aistitoiminnot ja havainnointi

Nykyaikaisen taidon oppimismallin mukaan liike edellyttää aina aistihavainnointia ja aistitiedon käsittely liikettä. Havaitsemisen taidon kehittyessä paranee myös liikuntasuoritus. Havainnointi on tietoista aistien ohjaamista. Näköaisti osallistuu voimakkaasti kehon liikkeiden säätelyyn. Uusien liiketaitojen hyvä hallinta edellyttää tarkoituksenmukaista liikkeiden säätelykykyä sekä hyvää havainnointia että nopean tekemisen yhteyttä. Liikkeiden säätelyyn osallistuvat lihas- ja jänneaistit. Uusien kehonliikkeiden opettelua säätelee motorinen kontrolli.

Liikunnassa oppilas hankkii tietoa omasta kehostaan ja ympäristöstään aistiensa avulla. Aistitoiminta ohjaa ajattelua automaattisesti. Tieto auttaa oppilasta säätämään liikkeitään ja toimintojaan. Monipuoliset ja vaihtelevat oppimissisällöt tarjoavat erilaisia ärsykkeitä oppilaan eri aistikanaville. Ärsykkeiden määrä ja laatu toimivat lisähaasteena motorisissa taitotehtävissä, leikeissä ja pienpeleissä. Esimerkiksi pelivälineiden tai maalien lisääminen pallopeleissä tuovat lisähaastetta oppilaiden havainnointitaidoille. Havainnointitaito koostuu havainnointikyvystä ja -tekniikasta ja se on kehitettävissä oleva ominaisuus.

Havainnointi- ja päätöksentekotaitojen kehittyminen on yhteydessä motoristen perustaitojen hyvään hallintaan. Motorisilla perustaidoilla tarkoitetaan liikkumis-, tasapaino- ja välineenkäsittelytaitoja. Mikäli motorisen harjoittelun rinnalla on huomioitu havaintotoiminnot, niin taitosuorituksen oppiminen on paljon nopeampaa kuin harjoittelu ilman havaintokapasiteetin hyödyntämistä. Liikuntataitojen harjoittelussa havainnointi on tärkeä oppimisen edellytys. (Jaakkola, 2010.)

Havainnointi- ja päätöksentekotaitojen kehittäminen pitää aloittaa jo alakouluiässä. Alakouluikäisillä saattaa olla haasteita oman kehon hahmottamisessa havainnointia ja päätöksentekoa korostavissa motorisissa taitoharjoitteissa. Kuitenkin alakoululaisten kehonhahmotuskyky kehittyy varsin nopeasti, kun käytetään monipuolisia kehontuntemusta, havainnointia ja päätöksentekoa kehittäviä taitoharjoitteita, leikkejä ja pienpelejä. Oppimisympäristöt tulisi rakentaa oppilaiden kognitiivisia prosesseja tukeviksi, mikä tarkoittaa sitä, että toiminnan avulla pyritään aktivoimaan oppilasta ajattelemaan. Esimerkiksi pallopeleissä oppilasta voidaan ohjata ajattelemaan ja ymmärtämään eri tilanteita kysymysten avulla. Ominaisuuksien kehittyminen tapahtuu pitkälti luonnollisen kasvun ja harjoittelun avulla. Oppilaan liikekuvamallisto vahvistuu uusien oppimiskokemusten myötä kannustavassa ilmapiirissä. Liikunnan riemu lisääntyy hauskojen ja sopivan haasteellisten taitoharjoitteiden ja pienten leikkimielisten kisailujen avulla.

Ajattelua, oivaltamista ja nopeaa päätöksentekoa

Havaintomotoristen taitojen mahdollisimman monipuolinen ärsyttäminen tapahtuu kehon sisäisten prosessien kautta. Aivot säätelevät tahdostamme huolimatta kaikkea toimintaamme ja erityisesti pikkuaivot säätelevät lihastemme toimintaa. Havaintomotorisia taitoja opitaan myös tiedostamatta liikuntatunnilla monipuolisten, vaihtelevien ja odottamattomien tehtävien myötä. Havainnoinnin ja nopean päätöksenteon taitokykyjä voidaan kehittää lisäämällä taitotehtäviin erilaisia haasteita. Kun oppilaan liike- ja välineidenkäsittelytaidot ovat harjaantuneet jonkinasteiselle perustasolle, on opettajan tuntisisältöjä suunnitellessa osattava haastaa oppilaiden osaamista vielä vaikeammilla havaintomotorisilla harjoitteilla. Esimerkiksi jalkapallon sisäsyrjäsyötön harjoitteluun saadaan haastetta, kun syöttelyn aikana heitellään tennispalloa itselle ylöspäin. Havaintomotorinen harjoittelu tukee ajattelun kehittymistä. Hyvät havaintomotoriset taidot edistävät oppimista ja oppimisessa syntyy uusia hermoyhteyksiä eri aivosolujen välille.

 

Katseen ylläpitämisen opettelua

Jo alakouluikäisille voidaan alkaa opettaa avaruudellista hahmottamista eli tilan hahmottamista suhteessa itseensä ja ympäristöönsä. Leikki tai oppimisympäristö olisi hyvä rakentaa siten, että se kehittää pienten lasten avaruudellista hahmotuskykyä. Esimerkiksi hippaleikeissä tavoitteena voi olla katseen ylläpitämisen opettelua, jotta vältyttäisiin törmäyksiltä leikin tiimellyksessä. Taitotehtäviin, leikkeihin ja peleihin saadaan lisähaastetta erilaisten ärsykkeiden avulla. Alkuvaiheessa olisi hyvä reagoida yksittäiseen ärsykkeeseen, esimerkiksi opettajan käsimerkkiin, pillin ääneen tai erilaisiin värikoodeihin. Kun oppilaiden taidot kehittyvät, voidaan harjoitteeseen sisällyttää reagointia useampaan ärsykkeeseen. Esimerkiksi opettajan käsimerkistä tehdään tietty suoritus ja pillin vihellyksestä toinen suoritus. Opettaja voi kehitellä itse erilaisia ärsykkeitä ja niissä voidaan hyödyntää eri aistikanavia.

 

Havaintomotoriset leikit ja pienpelit

Leikkiminen ja pelaaminen ovat jatkuvaa ympäristön havainnointia, ajatustoimintaa ja edellisiin perustuvaa ratkaisun tekoa. Leikit ja pelit ovat strategisia pelejä. Leikit ja pienpelit koukuttavat keskittymään, joten oppilaat harjoittelevat huomaamattaan erilaisia liikkumis-, tasapaino- ja välineenkäsittelytaitoja. Havaintomotoriset taidot kehittyvät tiedostamatta, koska keskittyminen ja tarkkaavaisuus korostuvat leikin tai pelin tiimellyksessä. Leikkien- ja pelien tuntisuunnittelussa ja organisoinnissa on tärkeää rakentaa leikit tai pienpelit ryhmien välisiksi toiminnoiksi, mikä vaatii ryhmältä kollektiivista yhteistyötä havainnoinnin ja päätöksenteon suhteen. Opettaja valitsee sellaisia leikkejä tai pienpelejä, joissa oppilaat joutuvat hahmottamaan omaa kehoaan suhteessa ympäröivään tilaan, aikaan ja muihin pelaajiin. Opettaja ei saa jättää oppilaitaan yksinään löytämään ratkaisuja tai valintoja leikki- ja pienpelitilanteisiin, vaan ohjaa oppilaita suuntaamaan huomion tehtävän kannalta oleelliseen aistitietoon johdattelevilla kysymyksillä. Leikkien ja pelien valintatilanteissa aivoihin rekisteröityy erilaisia toimintamalleja, joita sitten hyödynnetään eri tilanteissa.

Leikeissä ja peleissä on kyse erilaisten toimintamallien automaatioista, jolloin havainnointinopeus ja kehon liikenopeus saadaan toimimaan saumattomasti yhteen. Hyvät havaintomotoriset taidot omaava oppilas osaa erottaa olennaisen valtavasta havaintomäärästä. Leikkejä ja pelejä voidaan rakentaa monella eri tavoilla. Tilaa, aikaa, sääntöjä, pelivälinettä, maalien määrää, sijaintia tai pelin suuntia voidaan vaihdella. Oppilaiden ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen, minkälaisiin tilanteisiin he joutuvat. Leikeillä tai pienpeleillä voi olla hyvin erilaisia tavoitteita.

Leikkiminen / pienpelaaminen on jatkuvaa ympäristön havainnointia (READ), ajatustoimintaa ja edelliseen perustuvaa ratkaisun tekoa (REACT).

 

Havainnointi ja päätöksentekomateriaalissa käytetyt lähteet:

  • Iivonen M. 2015 Suomen Valmentajat ry:n julkaisema kirja Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu: Pienpelit – havaintomotorista leikkiä.
  • Jaakkola T. 2010 Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu.
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus.
error: Kopioiminen kielletty!